Selailin Pelastetaan koirat ry:n sivuja pitkin syksyn aikaa ja bongasin Tikun ja Takun tiedot itsenäisyyspäivän jälkeisinä päivinä , juttelin avomieheni Henrin kanssa koirista, olimme pitkään aikaan aikomassa hankkia perheeseen koira ja nyt näytti silloin että on sopiva koira löytynyt, otettiin heti yhteys yhteyshenkilöön , varasimme silloin alunperin Tikun.

Niinpä ja näin se kävi ihan nopeasti ,että on varattuna meille koira ja saatiin 14.12 iltana viestin että Tikun ja Takun takaraja tarhassa lähestyy, elikkä on lauantai 17.12.2005 viimeinen päivä  koirille.

Pikaista päätöstä oli tehtävä, koska yhteyshenkilö ehdotti että ottaisimme Takun Tikun lisäksi , mutta vain kotihoitoajaksi,kunnes sille löytyisi uusi koti.

No niin, mikäs siinä ja ilmoitimme hänelle ottavamme molemmat koirat Suomeen. Ei ku lippuja hankkimaan ja passi kunnossa, alkoi pikkuhiljaa jännittämään vatsapohjalla. Silloin lauantaina lähdin hakemaan "kaksoispojat" Suomeen Oli koiratarvikkeet kunnossa,kun ostettiin hihnat,pannat,koirille nameja,vesikulhoa,vesipullo ja eiku matka voisi alkaa.

Lauantai-aamu 17.12.2005 heräsin klo 5.25 kun en maltanut nukkua enää, oli koko ajan jännää ja nousin kumminkin ylös, vaikka olisi herätys vasta klo 6.00. Niin aamupalaa tekemään, oma kulta ylös sit tyttäreni Lilaa herättämään.Satamassa törmäsimme muihin tuttuihin ja ei oo sittenkin seurasta pulaa *heh*

Matka taltioitui aikas nopeasti ,että oltiin jo perillä Tallinnassa.

Otin taksin satamassa, olipa ystävällinen taksikuski,vaikka mä olin kirjoittanut huonosti viroa, silti tajusi ja vei Loomade hoijuparkkiin, sovittiin että samainen taksi hakisi minut ja kaksi koiraa takaisin satamaan sovittuna kelloaikana.

Tapasin yhdistyksen edustajan ja mentiin katsomaan poikia. Sisään menneessä oli alkuun tullut vastaan paksu koiranhaju,että ensin ajattelin että olipas paljon koiria sisällä yhtäaikaan. Niin olikin, pennuista vanhuksiin siellä.

Eräässä koirakopissa oli nämät pojat, Tiku ja Taku, ihanat ja suloiset. Tiku oli Takua arampi.Sinnikkäästi tarjosin ja yritin edustajan kanssa saada minun ja koirien kontaktia.Taku otti nopeesti namipaloja kädestäni, Tikulta kesti hieman pitempään että uskaltautui ottaa multa namipaloja.

Lyhyen tutustumisajan jälkeen mentiin teettämään paperit sekä rokotukset kuntoon. Kun kaikki muodolliset oli valmis, minulle jäi melko 2 tuntia joutoaikaa ennen taksin hakua. joten menin lenkille välillä ja sisälle katselemaan muita koiria.

Kunnes taksi tuli ja saatiin koirat kyytiin, oli taksikuski ystävällinen ja päätin  antaa hieman lisää juomarahaa ja suklaalevyn sovitun taksisumman päälle.

Mentyämme laivalle, mulla oli varattuna hytti matkan ajaksi jotta koirat saisi tutustua minuun rauhassa ja omalla ajalla.

Tiku ja Taku olivat niin herttaisia poikia että tulevat jopa syliin ja pusuttelemaan (siis Tiku pusuttelee,Taku ei) ja matka taas on pian ohi että perillä oltiin. Mieheni ja tyttäreni tulivat hakemaan meidät kotiin.

Pojat tutustuivat kotiintulon jälkeen aika nopeasti mun muihin perheenjäseniin.

Alkoivat sopeutua mun mielestäni nopeasti ja se on tavallaan hyvä. Meillä käynyt vieraita,Tiku arastelee vieraita ja haukkui jopa muriseekin,Taku hetken haukkui, mutta loppui lyhyeen.

Nyt on pojat täällä 10 päivää ja siihen mahtui mitä hassutuksia , oli kakka-ja pissavahinkoja, kenkien pureksimia ja sit Tiku järssinnyt mun näppämistön johdon poikki kesken kirjoittelun *heh*

Ei näille ihanille pojille voinu olla kauan vihainen, kun suuttumus laantuu ihan nopeesti kun katsoo noita ruskeita koiransilmiä. Syyn näette tästä: